Maailman ympäri 125 päivässä

Yosemitessa on muihin meidän vierailemiin kansallispuistoihin verrattuna enemmän ns. erämaa-alueita, joille ei pääse muutakuin jalkapatikalla. Puiston halki koillisesta lounaaseen kulkee yksi autotie, joka kaartaa Yosemite Valleyn ympäri puiston länsiosissa, ja jatkaa sitten etelään puiston rajalle. Tämän tien varrelta löytyy paljon näköalapaikkoja ja vaellusreittien lähtöpisteiltä parkkipaikkoja. Meille kätevintä oli ajaa Bishopista puiston pohjoisimmalle sisäänkäynnille (Tioga pass), joka on auki vain lumettomina aikoina (useimmiten kesäkuusta lokakuuhun). Näin pääsimme heti ensimmäisenä päivänä ajamaan puiston halki, ja matkalla pysähtymään Tuolumne niityille ja Yosemiten laakson näköalapaikoille. Tuolumne niityn halki virtaa puro, ja kauempana näkyvät pyöreät, vaaleat vuorten huiput. Peurat käyttäytyivät täällä pitkälti kuin meidän porot, ei nimittäin paljoa turistit häirinneet. Yksi loikki polun yli metrien päästä meistä. Linnut liversivät puissa, mutta valtaosa lajeista oli meill...

Yellowstonesta lähdettiin yllättävänkin haikeissa tunnelmissa. Etenkin meidän omalla hotellilla ihmiset olivat kaikki olleet aivan ihania, ja varmistaneet että saatiin Yellowstonessa ne kokemukset, joita lähdettiinkin hakemaan tai ainakin toivottiin siellä saavamme. Vikana iltana pelattiin myöhään yöhön korttia hotellin olohuoneessa yhden työntekijän kanssa, ja aamulla kiitettiin vielä kerran ihanasta majoituksesta hotellin omistavan perheen tytärtä. Sitten oli vain pakko startata auto ja läksiä kohti Salt lake cityä.  Menomatkalla tehtiin kierros Bonnevillen suolatasangoille, jotka nimensä mukaisesti muodostuvat maahan kertyneestä suolasta. Suolatasangot olisi varmastikin nähnyt parhaiten ja lähimpää valtatien varrella olevalta rekkojen taukopaikalta, mutta me ajoimme ajattelematta sen ohi viralliselle "näköalapaikalle", jossa maisemaa olivat turmelleet tasangoille ajaneet nelivetoautot. Takaisin taukopaikalle emme enää päässeet, sillä valtatiellä ei ollut kääntöpaikkoja. Yh...