Singapore & Malakka, Taman Negara ja Kuala Lumbur, Malesia

Seuraavaksi suuntasimme Singaporen kautta Malesiaan. Pysähdyimme muutamaksi päiväksi Singaporeen, ja kävimme samoilla nähtävyyksillä, missä minä olin käynyt edelliselläkin visiitillä: Merlionin patsas, Garden by the Bayn puutarhakupolit ja valopuut, Night Safari iltaeläinpuisto, Arabic Street ja Chinatown. Välissä myös ihmettelimme hulppeaa arkkitehtuuria ja söimme herkkuja, kuten loistavaa lohibowlia. Singaporesta löytyi yhä ihania ihmisiä, esimerkiksi ensimmäisenä iltana tapaamamme ravintoloitsija, joka valmisti kahdelle väsähtäneelle reissaajalle erityisruokavalioihin sopivaa kasvisruokaa listan ulkopuolelta.

Singaporesta jatkoimme maateitse bussilla Malesian puolelle Malaccan kaupunkiin. Rajaylitys oli helppo ja mukava. Singaporen rajalla koneet hoitivat passien luvun ilman ongelmia, Malesian puolella passivirkailija kehui silmiäni kauniiksi ja toivotti tervetulleeksi maahan ilman lisäkysymyksiä. Muutenkin bussimatka sujui mukavasti normaalia selkeästi leveämmissä penkeissä jalat tuettuna ja selkänoja kallellaan sipsiä mussutellen.

Malakasta pidin heti. Kaupunki on melko pieni, siisti ja tunnelmaltaan rento. Vietimme siellä kaksi päivää kuljeskellen ympäriinsä. Söimme hyvissä ja vähemmän hyvissä ravintoloissa ja kahviloista esimerkiksi herkullista lohisalaattia, laihaa kookoskeittoa tarjoiltuna tietty kookoksessa, lettukakkua ja hirveitä tahmaisia Dragon taikina"karkkeja". Hemmottelimme itseämme jalkahieronalla paikassa, jonka omistaja soitteli ties ketä siskonkaimoja töihin sitä mukaa kun asiakkaita tuli ovesta sisään, samalla hieroen minun jalkojani. Täytyy sanoa, että puhelimesta huolimatta nainen hieroi yllättävän hyvin! Nähtävyyksistä kävimme piraattilaivassa, pienessä sotakalustomuseossa, vanhassa linnakkeessa ja sulttaanin palatsin kopiossa. Lisäksi kävimme hassuttelemassa talossa, jossa huoneet olivat ylösalaisin. Auringon laskettua kiersimme Jonker Street iltamarkkinoilla hypistelemässä kaikenlaista tilpehööriä, ja esimerkiksi hiuskoruja tarttui matkaankin. Oikein mukavat pari päivää!

Malakasta hyppäsimme seuraavaan bussiin kohti pääkaupunkia Kuala Lumburia. Jälleen leveät penkit ja kunnon nojat varmistamassa mukavan matkanteon. Itse taisin nukkua pitkälti koko matkan. Kuala Lumburiin olimme tietoisesti varanneet paremman hotellin, josta löytyisi taatusti mukava sänky, kunnon buffet aamupala ja katolta infinity pool eli ääretön uima-allas, jossa käydä iltauinnilla.

Kuala Lumburista suuntasimme Kuala Tahanin pikkukaupunkiin Taman Negaran kansallispuiston kupeeseen. Valitsimme helpoimman kulkuneuvon, eli turisteille suunnatun Hanstravel shuttlebussin. Hintaa tuollaisella oli noin 20 euroa suuntaansa ja perille hostellimme ovelle pääsi noin viidessä tunnissa. Tuntui mahtavalta päästä pitkästä aikaa luonnon keskelle. Taman Negaran kansallispuisto on jopa 130 miljoonaa vuotta vanhaa primäärimetsää, eli metsää jossa ihminen ei merkittävästi vaikuta metsän toimintaan esimerkiksi hakkuilla tai istutuksilla. Pieni osa kansallispuistosta on vapaasti kierrettävissä eräänlaisia pitkospuita pitkin, mutta jos haluaa pidemmälle oikeille poluille on palkattava paikallinen opas. Kansallispuistoon järjestetään myös yön yli kestäviä vaellusretkiä, mutta ikävä kyllä meillä ei aika riittänyt sellaiselle osallistumiseen. Sen sijaan teimme kaksi retkeä, ensimmäisenä iltanamme muutaman tunnin vaelluksen pimeäntulon jälkeen ja toisena päivänämme 6 tunnin patikoinnin pienelle vesiputoukselle.

Iltavaelluksella meillä oli mukana mahtava opas, joka bongaili meille taskulampun kanssa erilaisia yöaktiivisia nisäkkäitä, hyönteisiä ja matelijoita, sekä osasi kertoa niistä hieman faktoja. Näimme erilaisia kaskaita, tuhatjalkaisia, hämähäkkejä, keppiä matkivia kummitussirkkoja, rukoilijasirkan, yhden puussa roikkuneen käärmeen, pienen, hännättömän ja todella surullisen näköisen laiskiaisen (raasu putosi puusta ryminällä pelästyttäen kaikki itsensä mukaan lukien) ja täkäläisen version liito-oravasta. Reissun kohokohta oli kuitenkin uv-valossa loistava skorpioni. Kaveri oli normaalivalossa tumman ruskea, mutta uv-valossa loisti kirkkaan neonvihreänä!

Seuraavan päivän retkemme tosiaan suuntasi syvemmälle viidakkoon pienelle vesiputoukselle. Aluksi kuljimme "pitkospuita" pitkin metsään rakennetuilla riippusilloille, jotka sitten ylitimme kiikkuen melkein puiden latvuksissa. Ihan kiva kokemus, vaikkakin meille tuttua Costasta. Olimmekin tyytyväisiä, kun pitkospuut vaihtuivat oikeaan polkuun ja pääsimme todella vaeltamisen makuun. Meidän kanssa samassa ryhmässä oli mukava raskalainen pariskunta, sekä itsekseen reissannut nainen. Lisäksi välillä meidän kanssamme kulki toinen ryhmä oman oppaansa kanssa. Heistä emme niinkään pitäneet, ja jättäydyimmekin mieluummin jälkeen kuin kuljimme heidän kanssaan. Meluavia nuoria ranskalaisia miehiä, joista yksi avoimesti kailotti inhoavansa poluilla kulkemista... hämmentävää miksi hän sitten on lähtenyt mukaan vaellukselle.

Kasvillisuus oli vehreää ja runsasta. Oppaamme välillä pysähtyi kertoakseen meille kasveista tai hyönteisistä, sekä etenkin alueen alkuperäiskansojen tavoista käyttää niitä. Alueella elää yhä kansoja, jotka pyrkivät vetäytymään modernista elämästä. Mieleeni painui etenkin Ipoh nimisen puun käyttötarkoitus, siitä nimittäin saa valutettua myrkkyä, jolla valelluilla nuolilla voi tappaa apinan tai jopa ihmisen. Vastapainona meille kerrottiin myös lehdistä, joista saa veteen kasteltuina hierottua tahnan, jolla voi tukahduttaa verenvuodon. Ja löytyy metsästä myös lääkekasvi Ipoh-myrkytykseen. Mieleen jäi myös mehiläisten rakentama torvimainen pesä.

Viimeinen pätkä vesiputoukselle kuljettiin joenuoman myötäisesti välillä hypellen kiviä pitkin. Onneksi lähipäivinä oli satanut vain vähän, eikä vettä siksi ollut kovinkaan paljoa! Vesiputous oli vaatimaton koonsa puolesta, mutta silti mielestäni hienoin putous tällä reissulla. Syrjäinen sijainti, mustat kivet putouksen taustalla ja ympäröivä vehreys tekivät paikasta mystisen.

Vesiputoukselta patikoimme vielä lyhyen pätkän pienen joen myötäisesti suuremmalle joelle. Siellä meitä odotti vene, joka kuljetti meidät ensin alkuperäiskansan kylään kuulemaan hieman lisää heidän elintavoistaan. Kyseinen kylä oli selkeästi suunniteltu turisteille malliksi, mutta oli mielenkiintoista saada tietää hieman enemmän alkuperäiskansan elämästä alueen muissa pienissä kylissä. Saimme käsityksen, että sademetsien kansat elävät luonnon ehdoilla luontoa kunnioittaen. Heillä ei suoranaisesti ole uskontoa, mutta monet heidän uskomuksensa liittyvät luontoon. Pääsin myös kokeilemaan heidän metsästystapaansa, puhallettavaa myrkkynuolta. Täytyy myöntää, että jos minun metsästystaidoillani pitäisi ruokkia perhe, jäisimme kaikki nälkäisiksi...

Kuala Tahanissa joen varrella on useita "kelluvia ravintoloita", eli ravintolalauttoja. Niistä sai loistavia täkäläisiä perusruokia, paistettua riisiä tai paistettuja nuudeleita. Pannukakkuja ja tuorepuristettuja mehuja oli myös tarjolla. Henkilökunta oli joka paikassa todella ystävällistä, eikä ruokaa todellakaan hinnalla pilattu, sillä meidän molempien ruuat juomineen maksoivat alle 10 euroa. Tosin se on huomautettava, että ainoa alkoholia myyvä ravintola löytyi joen toiselta puolelta Taman Negaran kalliista lomaresortista. Alueella on selkeä muslimienemmistö, minkä vuoksi alkoholia ei myydä. 

Olisimme varmasti viihtyneet pidempäänkin, mutta matka jatkui takaisin Kuala Lumburiin. Vietimme päivän pääkaupungin nähtävyyksillä ensin suunnaten Batu Cavesille. Kyseessä on tippukiviluola, jonne on rakennettu hindujen temppeleitä. Ihan aluksi jouduimme ostamaan 15 ringin huivit peittääksemme polvemme. Asia hieman ärsytti, sillä turistien ostamat huonolaatuiset huivit lisäävät turhaan jätettä. Parempi systeemi olisi mielestäni vuokrata huiveja vaikka pientä maksua vastaan. Käytyämme temppelissä lahjoitimme omat huivimme seuraaville.

Kipusimme jyrkät, korkeat, värikkäät portaat luolan sisäänkäynnille. Itse temppelit olivat myös hienon värikkäitä, mutta niiden hohtoa heikensi temppeleitä ympäröivät rakennustarpeet ja työmaat. Minusta Batu Cavesien alueella hienointa oli luolille johtavat portaat, luolan ulkopuolella oleva temppeli, ja viereinen myös tippukiviluolaan rakennettu taidegalleria. Galleriassa on kuvattuna patsailla Raman ja Sitan tarina, joka oli meistä molemmista mielenkiintoinen rakkaustarina. Gallerian edessä olevasta patsaasta Jemppa totesi hyvin "toi on kuin hindujen versio joulupukista, porot, Petteri, reki ja kaikki!"

Luolien lisäksi kävimme perhospuistossa. En tiennyt mitä odottaa paikalta, joten hämmästyin perhosten määrästä. Niitä lenteli kupolin alla ympäriinsä satoja, kukasta toiseen, ruokinta-automaatille tai toisen perhosen perään. Osa myös lenteli surullisesti kupolin verkkoa päin, kuin yrittäen päästä vapauteen. Näimme eri värisiä ja kokoisia perhosia kuljeskellessamme melko pitkään istutuksien lomassa. Todella kuuma ja kostea ilma kuitenkin lopulta kirjaimellisesti painosti meidät ulos.

Illaksi suuntasimme vielä Petronasin kaksoistornien viereiselle järvelle seuraamaan valoshowta. Mukava tapa sanoa heipat Malesialle, seuraavana aamuna lento lähteekin jo 6.45 kohti viimeistä kohdettamme eli Kambodzaa!

<3: Henna