Filippiinit (Cebu, Bohol ja El Nido)

Seuraavaksi lensimme Tokion kautta Filippiineille. Saavuimme pääkaupunkiin Manilaan iltamyöhään, ja oletimme nukkuvamme yön One Palm Tree huoneistohotellissa ennen aamun jatkoyhteyttä Cebun saarelle. Toisin kävi, sillä One Palm Treen henkilökunta ei löytänyt ennakkomaksettua varaustamme heidän vihkomerkinnöistään. Varausnumero ei auttanut mitään kun sähköisiä järjestelmiä ei ollut, ja kukaan ei voinut kuulemma tehdä mitään tilanteelle. Pari tuntia sähellystä ja huonoa asiakaspalvelua, kunnes palasimme lentokentälle ilman edes pahoitteluja. Olipahan uusi kokemus tämäkin. Rahat palautuivat onneksi varaussivuston kautta. Siellä me sitten nukuimme lentokentän penkeillä, piristimme itseämme korvapuusteilla ja aamiaiseksi söimme hyviä ramen nuudeleita. Aamun valjettua lensimme Cebu Cityyn.

Ensimmäinen fiilis Cebusta: likaista, pahanhajuista, roskaista, paljon ihmisiä ja paljon slummimaisia hökkeleitä. En suosittele Cebu Cityä kenellekään, parempi olisi ollut majoittua johonkin saaren pikkukaupungeista. Kiertelimme kaupungin nähtävyyksiä. San Pedron linnakkeessa kuulimme Filippiinien historiasta lyhyesti, Yap-San Diegon vanhassa 1965 rakennetussa talossa tutkailimme aikansa tyyliä ja Heritage of Cebu monumentilla tulkitsimme monipuolisesta patsaasta mahdollisia merkityksiä.

Seuraavana päivänä halusimme "kanjonoimaan" (oma vapaa käännös sanasta canyoneering) Kasawan putouksille. Kyseessä on aktiviteetti, jossa kuljetaan jokea tai koskea pitkin uiden, kiipeillen ja hyppien kallioilta. Super hauskaa! Olisimme voineet ostaa turistipaketin kyyteineen, mutta 30 euroa pelkästään kyydeistä oli meistä turhan kallista. Siispä suuntasimme South Bus terminaaliin ja kysyimme portin vartijalta bussia "Bato via Barili", sillä se kulkisi myös Kasawan putousten ohi. Vartija osoitti juuri portista ulos tulevaa bussia, että tuo on oikea. Bussi pysähtyi ja me hyppäsimme kyytiin miettien, että olipa helppoa! Paluubussin löysimme yhtä helposti, sillä kaikki takaisinpäin tulevat bussit ajavat Cebu Cityyn. Matkat olivat noin 3.5 euroa suuntaansa per henkilö, ja matka-aika noin 4 tuntia. Helppoa säästöä siis!

Kanjonointi oli hauskinta, mitä Filippiineillä teimme. Pääsin myös ylittämään itseni ja voittamaan korkeanpaikankammoni, sillä matkaan kuului hyppyjä kalliolta jokeen ensin kolmesta, sitten seitsemästä, kahdeksasta ja lopuksi kymmenestä metristä! Kaikki muut hypyt oli tehtävä paikaltaan hypäten, mutta onneksi viimeisessä saattoi juosta. Voi olla, että ilman vauhtia olisi tämä pelkuri jättänyt hyppäämättä, kun jo kahdeksan metrin hyppy mietitytti ja jännitti. Hyppyjen lisäksi laskimme lyhyen matkaa kosken kuohuissa selällään pää edellä, uimme virtojen mukana hurjaa vauhtia ja kiipeilimme kivikkoisten kohtien yli. Ohjaajamme Daryl oli nauravainen nuori tyyppi, joka teki retkestä vielä hauskemman. Eikä pidä unohtaa, miten upeassa maisemassa olimme. Kanjonin veden uurtamat reunat kohosivat paikoitellen kymmeniin metreihin päidemme ylle, kaikkialla kasvoi vehreää kasvillisuutta ja vesi kimalteli todella kirkkaan turkoosina. Sain Kasawan Canyoneering firmalta luvan julkaista heidän nettisivujensa kuvia, joista saa kenties edes hieman käsitystä, miten hieno kokemus oli. Iso suositus myös kyseiselle firmalle! Usean tunnin seikkailun jälkeen he tarjosivat meille valtavan lounaan, joka koostui mangosta, nuudeleista, riisistä, kasviskastikkeesta ja kevätkääryleistä. Ruoka oli herkullista! Ja koko lysti maksoi vain noin 25 euroa per henkilö.

Cebusta matkasimme lautalla Boholin saarelle, jolla vietimme pari päivää. Ensimmäisenä nappasimme tuktukin Hinagdanan luolalle ja toisena vokrasimme skootterin ja ajoimme monta tuntia pitkin saarta eksyen välillä "maisemareitille". Kävimme Chocolate Hills nimisillä kukkuloilla ja suloisten, vain kämmenen kokoisten kummituseläinten suojelualueella. Herkuttelimme myös aasialaisilla ruuilla esimerkiksi Gerardas perheravintolassa ja nautimme halvasta, mutta loistavasta hieronnasta ostoskeskuksessa.

Seuraavaksi reissasimme lautalla ja lentäen Palawan saarelle El Nidoon. El Nido on tunnettu rannoistaan, ja mekin vietimme valtaosan ajastamme rentoutuen Dulin, Pacmanin, Lion ja Vanillan rannoilla. Näistä eniten aikaa vietimme Lion rannalla, jossa oli paljon palveluita, ilmaiset rantatuolit ja varjostavia palmuja, sekä Vanillan rannalla, jossa maisema karstikallioineen oli upea, eikä tarvinnut kävellä kovin kauas rannan kuppiloista ja majoituksista nauttiakseen rauhasta ja hiljaisuudesta. Etenkin Vanillan rannalla tuntui kuin olisi syrjäisellä paratiisirannalla.

Yhtenä El Nidon päivistä lähdimme veneretkelle lähisaarten rannoille. Valittavana oli neljä retkeä, jotka on nimetty A, B, C ja D. Me päädyimme retkeen C, johon kuului rannalla hengailun lisäksi snorkkelointia ja hieman melomista. Mukava retki, vaikkakin turisteja oli tietysti joka paikassa paljon. Rannat olivat kauniita, etenkin kun taas ensin käveli pahimmasta ryysiksestä sivummalle. Turkoosia vettä, karstikalliota ja melkein valkoista hiekkaa. Snorkkeloidessa näimme useita erilaisia kaloja ja upeita kirkkaan sinisiä meritähtiä.

<3: Henna