Yhdysvallat: Yellowstone
Olen jo pitkään miettinyt haluavani joku päivä vierailla Yellowstonen kansallispuistossa. Minun ajatuksissani Yellowstone näyttäytyi suurena erämaana, jonka metsissä karhut, sudet ja muut eläimet vaeltavat vapaasti. Ja tämä ajatus pitikin paikkansa, mutta Yellowstonessa on myös valtateitä, päällystettyjä polkuja, isoja kauppoja ja ravintoloita, sekä aivan liikaa turisteja. Toisaalta puisto sopi hyvin meidän tarpeisiimme, sillä pääsimme helposti ajamaan itsekin autolla paikasta toiseen, ja samalla näimme upeita maisemia ja todella monia villieläimiä ja lintuja. Toisaalta turistien määrä nähtävyyksillä, possujunassa ajelu ja biisoneja kuvaavien kävijöiden aiheuttamat liikenteen seisahdukset (bison jam kuten paikalliset meille sanoivat) kiristivät hermoa. Etenkin alempi teiden muodostama kierros oli kaukana siitä, mitä itse ajattelen kansallispuistosta. Sen sijaan ylempi kierros oli jo parempi, tosin silti minusta parempia ovat suomalaiset kansallispuistot, joissa useimmiten maisemien eteen on vaellettava ainakin enemmän kuin 200 m. Kuitenkin on myönnettävä, etten ole Suomessa ikinä nähnyt niitä lajeja, joita pääsin näkemään Yellowstonessa, sillä teiden keskelle jäävät laajat erämaa-alueet ovat koti monille villieläimille. Ja vaikka kansallispuisto ei täysin vastannut odotuksiani, niin nautin siellä vietetyistä päivistä, kunhan alkushokistani selvisin. Myös paikallisille Yellowstone on selkeästi ylpeyden aihe, ja meitä varoiteltiin, että Yellowstone vie sydämemme ja haluamme aina vain palata.
Majoituimme Yellowstone Westissä Historic Madison nimisessä motellin ja hotellin yhdistelmässä. Meidän huoneemme oli hotellin puolella. Hotelli on perustettu jo vuonna 1912, ja rakennus on pyritty pitäkään ennallaan sisustusta myöden. Tosin on sinne tuotu aikamme mukavuuksia, kuten patterit ja juokseva vesi. Meidän huoneemme kuin myös yhteinen oleskelutila henkivät mennyttä aikaa. Seinät olivat hirttä, kattoa tuki pyöreät, suuret parrut ja iso osa huonekaluista oli puisia. Sisustuksen hienoimpia yksityiskohtia olivat esimerkiksi peuransarvivalaisimet ja paksut karhupäiväpeitot. Yhteisestä tilasta löytyi paljon täytettyjä eläimiä, mm. iso biisoni huoneen nurkasta.
Hotelli oli ulkoisesti jo todella viihtyisä, mutta myös vastaanotto oli lämminhenkinen. Heti ensiksi meille tarjottiin smoreja, eli paahdoimme vaahtokarkkeja yhteisen oleskelutilan pienessä takassa, ja söimme ne keksien ja suklaan välissä. Todella herkullista! Siinä samassa juttelimme paikalla enemmän aikaa viettäneiden kanssa, ja saimme heiltä loistavia vinkkejä, mitä meidän kannattaa tehdä ja minne mennä! He myös piirsivät meille karttaan reittejä ja merkitsivät sinne kohtia, joissa meidän ehdottomasti heidän mielestään kannattaisi vierailla. Ehdottomasti siis iso suositus Historic Madison hotellille, jos joskus eksyt Yellowstoneen!
Vaikka meitä oli varoitettu, että kansallispuisto täyttyy ihmisistä aamupäivällä, halusimme silti nukkua ensimmäisenä aamuna rankan ajon jälkeen hieman pidempään. Lähdimme hotellilta yhdeksän aikoihin, ja totesimme nopeasti olevamme ruuhka-aikaan liikenteessä. Hölmöinä vieläpä suuntasimme alemmalle kierrokselle, jossa sijaitsee puiston suosituimpia nähtävyyksiä: tuliperäisen aktiivisuuden aikaansaamia geysirejä, kuumia lähteitä ja "mutakattiloita". Mädän kananmunan haju oli siis taas vahvasti läsnä, kuten myös muut turistit. Aina välillä meinasi mennä (tai siis meni) hermo, etenkin liikenteessä kuskeihin, jotka parkkeerasivat keskelle tietä tai yllättäen kiilasivat eteen katsomatta ollenkaan. Onneksi kuitenkin näkymät kuumaa kestävien mikro-organismien reunustamiin kuumiin lähteisiin ja upean sininen vuorisinikka (mountain bluebird) saivat hetkeksi unohtamaan ihmismassan.
Jos tosiaan haluaa perehtyä alempaan kierrokseen ja Old Faitfulin alueeseen, kannattaa tälle matkalle varata koko päivä aamusta iltaan. Ajomatka on jo itsessään pitkä ja nähtävää on paljon, minkä lisäksi aikaa kuluu ruuhkiin ja parkkipaikan löytämiseen. Välillä jouduimme kiertelemään parkkia odottaen, että joku lähtisi, jotta saimme oman automme ruutuun. Lisäksi suosittelisin kiertämään alemman lenkin myötäpäivään, jolloin kaikista suosituin alue jäisi viimeiseksi ja kenties iltapäivään mennessä pahimmat ryysikset olisivat jo hälvenneet.
Pääsimme pahimmasta ihmismassasta tosiaan eroon kun ohitimme Old Faitful keskuksen. Ajelimme hissukseen pysähdellen välillä kiikaroimaan esimerkiksi pikkutelkkiä. Useimmiten tien reunaan (tai siihen keskelle tietä) pysähtyneet ihmiset kuvasivat vain taas yhtä alueen tuhansista biisoneista, mutta toisinaan kyseessä oli jotain muuta. Joten mekin valpastuimme ja tarvittaessa pysäköimme, kun havaitsimme ihmisiä kiikaroimassa. Näin näimme ensimmäisen harmaakarhumme. Tai Jemppa näki sen pyllyn, minä pyllyn ja nopeasti korvat, sillä kyseinen kaveri oli metsikössä ja liikkui meistä poispäin. Olimme kuitenkin iloisia että näimme harmaakarhun! Tästä ei kuitenkaan mennyt kovinkaan kauaa kun tiellä näkyi jälleen tummia otuksia, ja minä taisin todeta, että taasko siellä on biisoneja. Jemppa vain totesi innoissaan, ettei ne ole biisoneja ja samalla itsekin tajusin, että meitä vastaan käveli karhuperhe, harmaakarhu emo ja kolme pientä poikasta! Sen jälkeen me vasta iloisia olimmekin!
Toisena aamunamme päätimme olla liikkeellä hotellin tyyppien suosittelemaan aikaan, eli viideltä. Aurinkokaan ei ollut vielä noussut, kun ajoimme puiston porteista sisälle. Yllättävän moni muukin oli ajoissa liikkeellä, mutta edelliseen päivään verrattuna puisto oli hiljainen. Maisema oli suorastaan mystinen usvaisessa aamuauringossa. Aioimme ajaa suoraan puiston toiselle laidalle Lamar Valley nimiseen laaksoon, mutta matkalla näin lammella pystyn pyrstön ja sinisen nokan... ja pakkohan se oli parkkeerata tien sivuun ja kipittää takaisin katsomaan tarkemmin. Kuparisorsiahan siellä, hassuine sinisine nokkineen! Samasta lätäköstä löytyi myös mustakaulauikku!
Lamar Valleyn laakson vehreillä, kukikkailla niityillä vaelsi hanka-antilooppeja ja sadoittain biisoneja ja siiselit huutelivat varoitushuutoja koloistaan. Sen halki kulki joki, jonka pyörteistä bongasimme esimerkiksi punatelkän. Meidän ensisijainen kiinnostuksemme oli kuitenkin Lamar Valleyn nummilta löytyvä sudenpesä. Tarkkaa paikkaa ei ollut tarvetta arpoa, sillä tien varrelle oli parkkeerannut useampi valokuvaaja tai muu luontointoilija kaukoputkien kanssa. Muutama eläkeläinen kertoi viettävänsä paikalla helposti koko päivän tarkkaillen susien toimintaa, eikä se kuulosta ollenkaan huonolta tavalta viettää aikaa! Pesälle oli pitkä matka, ja siksi kaukoputki oli tarpeen, sillä meidän kiikareilla erotti sudet vain jos ne liikkuivat. Onneksi paikalla oli ihania ihmisiä, jotka antoivat lainata omia kaukoputkiaan, jotta saimme paremman näkymän pesän läheisyyteen! Hassua, miten vaikka etenkin nuorempana haaveilin susien näkemisestä luonnollisessa elinympäristössään, en ajatellut haaveeni oikeasti toteutuvan koskaan, mutta nyt näin kaksikin sutta, harmaan naaraan ja mustan uroksen. Kuulemma pesällä oli myös pentuja, mutta nämä jäivät meiltä näkemättä. Täysin ilman pentuja ei kuitenkaan tarvinnut jäädä, sillä myöhemmin havaitsimme lähempää tietä kojootin pesän ison kiven alla, ja suloiset kojootinpennut tutkailivat hyvinkin uteliaasti pesänsä ympäristöä! Suoranaista luontodokumentti materiaalia tarjoilivat myös mustakarhut, jotka rinteessä yrittivät vaania vapiteja, tosin heikolla menestyksellä. Istuessamme välipalalle joen rannalle saimme taas seurata biisoneja, jotka ottivat mittaa toisistaan puhkumalla ja puskemalla. Kaiken kaikkiaan Lamar Valley tarjoili siis parastaan!
Lamar Valleystä lähdettyämme pysähdyimme vielä Yellowstonen "Grand canyonille". Etenkin kanjonin alempi osa, eli Lower Fallsin alue oli upea, paljon hienompi kuin mitä alunperin ajattelimme. Kanjonin seinämien sävy vaihteli keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä, ja tumman vihreät havupuut erottuivat komeasti. Kanjonin reunalla joki muodosti kuohuavan vesiputouksen. Näkymää aikamme ihailtuamme kävelimme taas ala- ja ylämäkiä kanjonin toiselle puolelle. Siellä oli myös hieno vesiputous, mutta itse kanjoniin näki ehdottomasti paremmin ensimmäiseltä puolelta.
Kanjonilta lähdettyämme oli taas jo myöhä, ja pitkän päivän viimeistelivät pasta ja pizza todella suositussa Peter Rocky mountain ravintolassa West Yellowstonessa, johon saimme nopeasti pöydän täysin tuurilla, sillä muut pöytää odottavat seurueet olivat isompia ja juuri vapautuneeseen pöytään mahtui vain kaksi ihmistä. Iso suositus paikalle, pizza oli todella hyvää!
Kolmas päivämme Yellowstonessa ja kolmas kerta kansallispuiston porteista sisälle, tällä kertaa hieman maltillisemmalla herätyksellä kello seitsemän aikoihin. Porteille oli kertynyt hieman jonoa, mutta yhä pääsimme sisälle melko nopeasti. Isoin ihmismäärä suuntasi alemmalle kierrokselle, joten me saimme ajella ylemmällä kierroksella melko rauhassa. Olimme molemmat melko unisia, kunnes näimme lammessa ison valkoisen hahmon. Molemmat taisimme innoissamme toistella "se on joutsen", ja tarkempi tarkastelu vahvisti mitä toivoimmekin. Joutsen oli mustanokkainen trumpettijoutsen! Sen jälkeen ei enää nukuttanut ollenkaan yhtä paljon!
Ajoimme loppumatkan Mammoth hot springseille, ja kävimme rauhallisella vaelluksella Beaverpondin ympärillä. Suurin osa Yellowstonen vierailijoista käy vain näköalapaikoilla, joille pääsee helposti autolla lähelle, joten tapasimme vain muutamia ihmisiä matkalla. Matkalle mahtui havupuumetsiä ja kauniita niittyjä, joilta avautui hienosti näkymä läheisille kukkuloille. Sekä tietysti paljon lintubongailua ja uusia lajeja, kuten Amerikan nokkavarpunen. Lammella toivoimme näkevämme lammen nimen mukaisesti majavia, mutta niiden sijasta näimmekin kaksi suloista saukkoa mässyttämässä sukeltamiaan herkkuja. Jäimme hetkeksi niiden seuraan itsekin pitämään evästaukoa.
Illalla me taas herkuttelimme meksikolaista Cafe Sabor nimisessä ravintolassa. Minun kanaquesadillani ja Jempan kasvisburrito olivat molemmat todella hyviä, ja maistuivat oikeasti meksikolaiselle ruualle. Olihan niiden tekijät ja tarjoilijatkin ainakin espanjaa puhuvia, eli oletettavasti he tiesivät, miten ja millaisista raaka-aineista ne valmistaa parhaiten!
Me luulimme, että olemme lähdössä Yellowstonesta jo seuraavana päivänä. Kuitenkin hämmennykseksemme seuraava majoituksemme olikin varattu vasta päivän päähän... Säädimme ja selvittelimme asiaa aika kauan, ennenkuin Jemppa onneksi tajusi, että meillä onkin vielä yksi yö varattuna tänne. Hyvä ettemme ehtineet varaamaan mitään muuta! Päätimme, että nyt tarvitsemme selkeästi rauhallisen lepopäivän. Mikä olisikaan siihen parempi vaihtoehto, kuin kauniin turkoosin värinen, rauhallinen, paikallistenkin suosima vuoristolampi Wade Lake. Niissä maisemissa oli ihana käydä pulahtamassa kylmässä vedessä ja vain istuskella rannan varjossa!
On elämyklsiä 👍kiva muistella kiikkutuolissa vanhana!Onko maailmankuvasi muuttunut?matkustellessayhteydessä
VastaaPoistaEhdottomasti! Joka reissulla oppii uutta ja välillä omat ennakko-oletukset osoittautuvat vääriksi
Poista