Uusi-Seelanti: Frans Josef, Wanaka, Queenstown

Olin yhä odotuslistalla busseihin, eli taas sai jännittää mahtuuko mukaan. No ei mahtunut, mutta kuski neuvoi minulle toisen bussifirman Intercitybus, joka voisi viedä minut puolimatkaan Greymouthiin ja sieltä voisin hypätä takaisin kiwibussiin. Lysti maksoi vain 10 €. Harmitti kuitenkin, etten näkisi Pancake rock muodostelmia matkalla. Odottaessani bussia hain "lohtujätskin", joka osoittautuikin ihan vain jätskiksi, sillä kuski kertoi meidän pitävän lounastauon Pancake rocksilla, jotta halukkaat ehtivät käydä ne katsomassa. Siis lounastauko kahden tunnin matkalla, mitä ihmettä! Mutta tätä suuret turismimassat kai teettää. Kiviähän ne vain oli, mutta kiva nähdä kuitenkin. Ja kiva oli myös päästä lämpimään auringon paisteeseen pienelle kävelylle. Eteläsaarella aurinko on tykännyt pitkälti pysyä piilossa. Esitteiden mukaan kivet ovat kalkkikiveä, mutta tutkijat eivät ole päässeet yksimieliseen ymmärrykseen, miksi kivet ovat muodostaneet kerroksia. Toisinaan rotkoista voi nähdä nousevan  korkeita vesipatsaita aaltojen lyödessä niihin, mutta minä vain kuulin aaltojen pauhun ja näin pieniä pärskeitä.

Frans Josefissa pestiin porukalla tuntien ajan pyykkiä tosi heikoilla koneilla ja kuivureilla ja urakan jälkeen palkittiin itsemme osallistumalla illan pizzafestiin. Pöytään kannettiin ranskalaisia, valkosipulileipää ja tietty pizzaa niin kauan, kunnes pyysit lopettamaan. Pizza ei ollut kummoista, mutta sitä oli paaljon! Määrä ei korvaa laatua, mutta pöydän täysi pizzaa on silti aika mahtavaa.

Frans Josefissa isoin nähtävyys on vuoriston jäätikkö, joka on yksi harvoista jäätiköistä, joita reunustaa sademetsä. Musta oli huvittavaa, kun kalliiden ohjattujen vaellusten mainoksissa hehkutettiin, että pääsee ihan koskemaan jäätä! Vielä hauskempaa oli miten monet innostuivat asiasta. Itse en maksanut ~ 250 € helikopteri kyydistä ja jäätikkökävelystä. Jäätä saa hiplailla kotonakin. Sen sijaan päätettiin tehdä taas pitkä päiväretki vuorelle ja katsella jäätikköä sieltä. Käveltiin vaikeassa maastossa  4 tuntia huipulle siitä huolimatta että ympärille kertyi usvaa. "Kyllä ilma selkenee myöhemmin".  Ei selkeytynyt, paheni vaan. Ylhäällä ei nähnyt mitään! Paitsi valkoista usvaa kaikkialla ympärillä ja pienen kyltin joka kertoi olevamme perillä.

Matka Frans Josefista Wanakaan oli täynnä mahtavia vuoristo- ja järvimaisemia. Bussikuskimme suostui pitämään pari valokuvaustakoa, mutta mieli olisi tehnyt koko ajan pysähdellä. Jos ikinä tekee roadtripin Uudessa-Seelannissa niin suosittelen ajelemaan alas eteläsaaren länsiosia. Wanakassa tietty kävimme vilkaisemassa kuuluisaa vedessä seisovaa Wanakan puuta, olemme yhä kunnon turisteja.

Päätimme Annikan kanssa vaeltaa Roys peakin huipulle yöllä, koska kuulimme sen olevan mahtavimmillaan auringon noustessa. Polun alkuun pääsi kätevästi yöshuttlekuljetuksella, joka maksoi vain noin 5 euroa sinne ja takaisin. Hieman pelkäsimme samanlaista usvakokemusta kuin Frans Josefissa, vaikka sääennuste lupaili aamuksi selkeää keliä (tällä kertaa tajusimme sen katsoa). Selkeä yötaivas mahdollisti vaelluksen kuun valossa, eikä taskulamppuja tarvinnut. Ylös kipuaminen oli raskasta, pelkkää mutkittelemaa hiekkamäkeä, koko ajan ylöspäin. Pohkeita poltti jo alussa, eikä rinne tuntunut loppuvan ikinä. Pääsimme kuitenkin väsyneinä huipulle kun oli vielä pimeää. Luojan kiitos maisema oli juuri niin mahtava auringon ensisäteissä kuin meille oli luvattu! Annika räpsi kamerallaan huomattavasti parempia kuvia, mutta teidän on tyydyttävä mun puhelimen otoksiin. Kertokaa niiden maiseman kauneus kymmenellä ja saatte idean, miten kaunista ylhäällä oli! Fiksuina turisteina lähdettiin alaspäin jo ennen auringon täydellistä nousua, eli ennen kaikkia muita, ja saatiin ihailla ja kuvata ympäristöä aivan rauhassa. Ihmiset ihmettelivät, miksi lähdimme jo aiemmin, mutta eivät ihmetelleet enää alhaalla kun joutuivat jonottelemaan parhaille kuvauskohdille, kun me taas saimme räpsiä kuvia aivan rauhassa!

Synttäreitä vietin Queenstownissa shoppailemalla ja syömällä ulkona oikeassa ravintolassa kaverien kanssa. Matkaan tarttui uusi villapaita, sillä sää eteläsaarella on yhä kylmä ja oon alkanu kaivata toista lämpimämpää paitaa hupparin lisäksi. Päätin että sille löytyt tilaa rinkasta. Ruoka oli niin hyvää, että päätettiin yksimielisesti tulla samaan paikkaan syömään uudelleenkin joku muu päivä. Koko meidän porukalta iso suositus 1876 ravintolalle!

Queentownissa aika kului muutenki enimmäkseen syöden. Löysin vihdoinkin hyvän sushiravintolan, Hikari, ja hain sieltä ruokaa kahdesti mukaan. Sushi on parasta nautittuna järven rannalla istuskellen. Söimme porukalla pizzaa The Cow nimisessä ravintolassa, joka oli vanhassa matalassa kivirakennuksessa ja sisustettu hämyisen tunnelmalliseksi ja vanhoilla tavaroilla. Minulle tuli heti mieleen, miten paljon Tino ja äiti olisivat pitäneet siitä! Kaupungissa on myös jäätelöbaari, jossa vaihtoehtoja on ainakin 30. Niin paljon mahdollisuuksia, että hain joka päivä ison jäätelöannoksen kahdella maulla. Silti jäi varmasti hyviä makuja kokeilematta! Queenstown on myös tunnettu baareistaan. Yhdessä jokaiselle annetaan omat kuulokkeet, jotta voi itse valita kolmesta kanavasta, mitä musiikkia  haluaa kuunnella ja kuinka kovalla. Muuten baarissa on hiljaista, lukuunottamatta kaunista kuoroa kun osa laulaa mukana. Mahtavaa tanssia kaverien kanssa kaikkien kuunnellessa eri musiikkeja! Ja tosiaan, menimme lupauksen mukaisesti uudelleen 1876 ravintolaan. Tämän jälkeen on hankala palata itse tehtyyn pestopastaan...

Ruuan lisäksi Queenstownin paras juttu oli Luge-ajelu, eli mariokartin tapaan kilpa-ajoa alas rinteitä pienissä autoissa. "Autoissa" ei ollut kaasua, pelkästään jarru. Ensimmäisellä laskulla vähän harjoittelimme ja sitten painoimmekin jo täyttä vauhtia alas. Yritin laskea yhden laskun käyttämättä ollenkaan jarrua, mutta päädyin vain ajamaan päin seinää ja jäin jumiin. Pakko siis oli pikkasen jarrutella isommissa mutkissa. Martin oli ehdottomasti nopein ajaja, mutta voin ylpeänä sanoa etten ollut hitain (paitsi kun jumitin seinään).

Isot tsempit kaikille Suomeen! 

<3: Henna