Uusi-Seelanti: Rotorua, Taupo

Jospa nyt kertoisin mädän kananmunan hajuisesta Rotoruasta, joka on valloittanut monien sydämiä, muttei mun. Kaupunki ei ollut kovinkaan suuren oloinen, mutta hyvin laaja. Täällä kun ei harrasteta kerrostaloja. Alue on tuliperäistä aluetta ja maan sisäinen lämpö vapautuu paikka paikoin pinnalle. Hyvä juttu lämmityksen kannalta, mutta ilmanlaatu todella kärsii. Meidän base hostelli oli Kuirau puiston vieressä. Tuosta puistosta löytyy hiljaa kiehuvia mutalampia, jotka ovat osasyyllisiä kaupungin löyhkään. Mutta niinkuin kunnon turistin kuuluu, niin pitihän niitä käydä katsomassa ja kuvaamassa lähietäisyydeltä. Ja sieltä jatkaa muutaman kaverin kanssa järven rantaan, mistä löydettiin vielä hirveämmän hajuisia höyryäviä ja kiehuvia altaita. Välillä haju sai mut kakomaan, mikä nauratti Pierreä ja Gioiaa, jotka jollain ihmeen ilmeellä eivät vaikuttaneet ollenkaan pahoinvoivilta! Kuitenkaan koko kaupunki ei haissut ällöttävältä, vaan tietyt kohdat. Rotorua on myös tunnettu Maori-kulttuurista, jota kaupitellaan turisteille; erilaisia showta, perinteisiä ruokailuja ja yöpymisiä maorikylässä kaupungin keskellä. Suoraan sanoen tuo turistihömppä jäi välistä säästääkseni suuren summan rahaa. Ei meinaan ole moinen halpaa hupia. Ehkä Fidziltä löytyy aidompaa, vähemmän turistisoitua paikallista kulttuuria, johon osallistua.

Viime hetkillä ilmottauduin mukaan raftingiin, eli koskenlaskuun kumiveneellä. Oon kerran aiemminkin ollut mukana vastaavassa, mutta nyt mut houkuteltiin mukaan 7 metrin vesiputouksella, joka laskettiin alas! Oli hurja ja hauska reissu. Laskettin koskia onnistuneesti välllä jopa seisten veneessä, vaikka luulin aluksi ettei mun tasapaino riitä moiseen ja kaadan mukanani muutkin veteen. Mukana oli huiput ohjaajat, jotka tekivät laskusta vielä hauskemman. Meidän paatti selvisi jopa 7 m vesiputouksesta, mutta muutamia veteen varaan joutuneita noukittiin takasin kyytiin muista veneistä. Yks vene jopa kääntyi kokonaan ympäri! Kaikki silti selvittiin ehjinä rantaan asti.

Rotorua ei siis päässyt sydämmeen, mutta sen sijaan seuraava kohde Taupo... ah miten ihanan oloinen paikka! Päätinkin heti viettää useamman yön, vaikka base hostellin kerrossänky nitisee ja heiluu niinkuin sortuisi millä hetkellä hyvänsä. Käveltiin  Stephin kanssa ekana iltana rantakatua ottamassa turistikuvia, joista parhaat haluan tietty jakaa.

Illalla haettiin Piknsave kaupasta halvinta olutta ja viiniä, mitä on reissulla nähty (~ 4€ viinipullo) ja noustiin meidän porukalle varattuun purjeveneeseen. Kapteeni vei meidät suurelle Taupo järvelle, missä nautittiin auringosta, pizzasta, viinistä ja hypyistä virkistävään veteen. Kapteeni kertoi muuten oma kokemansa faktan; britit on ärsyttävimpiä kuskattavia. Tavallaan ymmärrän, olihan meidänkin brittiosasto tosi äänekäs.

Seuraava aamu oli ensimmäinen vapaa aamu ilman mitään aikataulua koko reissulla. Ei lähtevää bussia tai aktiviteettia. Ihanan hiljasta huoneessa, verhot ikkunan eessä. Eiköhän silti herätä seitsemältä kykenemättä jatkamaan unia.. Makoilin silti sitkeästi sängyssä yhdeksään, ennen kuin nousin syömään ja pesemään pyykkiä. Mitäpä muutakaan tekisi "vapaapäivänä". No tietty kävelisi luonnon omalle kuuma vesi altaalle (ei haisevalle) rentoutumaan! Putouksista valuva vesi oli ainakin 40 asteista ja parasta olikin vuorotella kylmän jokiveden ja putouksista laskevan kuuman veden välillä. Tai hengailla näiden sekoittumiskohdassa, jossa pohjalla vesi on vilpoista ja pinnalta kuumaa. Ihmisiä oli paikalla jonkin verran, sekä paikallista että turisteja, muttei kuitenkaan mielestäni liikaa. Veteen mahtui hyvin mukaan makoilemaan. Tein myös pienen patikka retken lähistölle. Harjoittelua huomista 19 km Tongarigo crossingin vaellusta varten. Ihana viettää hieman aikaa yksin!

Vietimme viimeistä iltaa kolmestaan Stephin ja Gioian kanssa. Sen kunniaksi testasimme taupoalaista sushia, joka ei todellakaan ollut hyvää! Lohduttauduimme jäätävän kokoisilla jätskiannoksilla.

Aamulla herätys soi jo 4.30, jotta päästiin ensimmäisessä bussissa Tongarigo crossingin vaelluksen alkuun. Perillä oltiin noin seiskalta. Vaellettiin Gioian kanssa rauhallisessa tahdissa 19.4 km matka ylös tulivuoren rinnettä ja takaisin alas toiselle puolelle. Nousu oli enimmäkseen mukavan tasaista, mutta laskeutuminen oli välillä hankalaa jalkojen alta katoavien irtokivien vuoksi. Maisemat vulkaanisella maaperällä olivat mahtavat, karua kauneutta. Kraatereita, punaista kiveä, vuoristoa ja niiden tasalla pilviä. Vitsailtiinkin kulkevamme Marsissa punaisten kivien vuoksi.

<3: Henna