Maailman ympäri 125 päivässä

Lanquin, vitsit mikä tuppukylä. Paikkaan ei varmaan eksyisi turistin turistia, jollei kylä olisi Semuc Champeyn suojelualueen lähellä. Toisaalta mistä näitä tietää, ollaan kyllä nähty niin monenlaista reppureissaajaa, että ehkä tännekin osa haluaisi tai eksyisi. Eikä kylässä mitään vikaa ole ollut, pieni se vain on. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyileväisiä. Koko ajan saa itsekin hymyillä ja hokea hola eli terve tai buenos días eli hyvää päivää. Se on itseasiassa aika hiton mukavaa. Välillä joku lapsista ensin ujosti vilkuttaa, ja sitten innostuu kun vilkutetaan takaisin. Ihmiset vaikuttavat onnellisilta, vaikka tiedä sitten, millainen todellisuus noiden hymyilevien naamojen takana on. Mutta ajatus, että täälläkin lapset leikkii ja aikuiset hymyilee ja elämä on hyvää, on aika hiton mukava sekin. Ollaan ihailtu paikallisten pukeutumista, etenkin naisten. Heillä on useimmiten hame, toppi ja liivi, jotka kaikki ovat värikkäitä ja kuvioituja. Todella upeita. Itse huomaa erottuvansa joukos...

Tavattiin Juhon kanssa Blue Cancunin hotellilla ja aamulla aikasin suunnattiin lentokentälle. Jätettiin Meksiko taakse peltipurkissa mallia Saab-340. 1 + 2 penkkiä vierekkäin, kulunut keinonahkaverhoilu, tuhkakupit penkkien kahvoissa ja tietty äänekkäät potkurit. Koneen iästä ja koosta huolimatta puolentoista tunnin lento Guatemalan Floresiin sujui yllättävän mukavasti ja tasaisesti. Floresin lentokenttä oli todella pieni ja meidän peltipurkkimme oli ainoa kone kentällä. Kävelimme kentältä sisälle, nopeasti turvatarkistuksesta läpi ja tapasimme ystävällisen señor Juan Ramonin, jonka tarjoamalla taksilla huristimme kohti Tikalin kansallispuistoa. Taksi maksoi 500 quatzalesia, eli 60 euroa. Kyydeistä olisi voinut sopia hieman halvemmalla Jungle Lodge majoituksen kanssa, mutta heidän shuttleaan olisi pitänyt odotella useampi tunti. Taksi oli siis ainakin meille helpoin ja mukavin vaihtoehto. Jo ajomatkalla ihailin ympäröivän luonnon erilaisuutta, käsittämättä ollenkaan, mitä olisi vielä e...