Cancun, Meksiko (Downtown, Isla Mujeres)

Muutama päivä siihen kului, mutta lopulta alkoi tuntua, että totuttiin Cancunin kaaokseen. Onnistuttiin kulkemaan busseilla paikasta toiseen. Bussien käyttö on todella helppoa, jos pysyy Hotel Zonan alueella, sillä Hotel Zona koostuu yhdestä päätiestä. Riittää kun seisoo oikealla puolella katua, hyppää mihin tahansa rämäsistä R1 tai R2 busseista välittämättä teksteistä ja hyppää pois kyydistä jossain lähenpänä määräänpäätänsä. Bussi kyyti maksaa 12 pesoa, eli noin 60 senttiä. Sen sijaan ainakin me toopet onnistuimme sekoilemaan ja eksymään paikallisten asuttamassa Downtownissa, ja hetken kesti että löysimme bussipysäkin, ja sitä myötä bussin takaisin hotellille. Läheskään kaikkia pysäkkejä ei ole merkitty selkeillä bussipysäkki kylteillä, eipä sillä että bussit aina pysähtyisivät pysäkeille. Ihan hyvin voi myös ajaa ohi tai pysähtyä vaikka keskellä tietä jättämään kyytiläisiä, jos kuskista siltä tuntuu. 

Löydettiin aivan loistavia ruokapaikkoja lueskelemalla muiden blogitekstejä ja arvosteluja. Jos joku muukin eksyy Cancuniin, niin seuraavasta voi bongata meidänkin ehdottomat suosikit, Barloventon aamupalaa tietty unohtamatta.

Ensinnäkin Surfin Burrito, joka on todella pieni mesta vielä pienemmän baarin kupeessa. Saimme käteen pienet lipareet, joille rukseimme haluamamme täytteet. Ja valmiit burritot olivat taivaallisia. Tinoa lainatakseni, ne burritot pilasivat kaikki muut burritot. Hintaa isolla burritolla taisi olla noin 6 euroa ja sen kaveriksi sopi tietty paikallinen XX lager, jonka saa melkeinpä mistä tahansa raflasta noin 3 eurolla. Samassa paikassa seurasimme toisena päivänä Ranska - Marokko futispeliä harvinaiselta sadekuurolta suojassa.

Samana iltana fiilisteltiin Hotel Zonan bilealuetta, joka oli kooltaan paljon pienempi kuin aateltiin. Muutama kortteli hirveää jytäämistä, kuuluisa, valtava 5000 bilettäjän Coco Bongo ja sitten taas hiljaisempaa. Ei missään nimessä hiljaista kuitenkaan, sillä pääväylän lukuisat autot pitävät huolen jatkuvasta metelistä. Harkitsimme aiemmin Coco Bongoon menemistä, sillä siellä on joka ilta spektaakkeliksi kuvailtu show, jota on verrattu paremmaksi kuin Las Vegasin vastaavat. Hetken seurattuamme juhlivia nuoria, jotka jonotti Coco Bongoon, päätimme kuitenkin jättää yökerhoshown väliin. Meitä saa sanoa vanhoiksi ja tylsiksi.

Siirryimme bilekadulta hieman sivummalle ja päädyimme paikkaan nimeltä Casa Tequila. Jos haluaa nautiskella hyvää tequilaa, tänne kannattaa suunnata. Ja kyllä, itsekin hämmennyin että olemassa on hyvää tequilaa. Listalta löytyi useita kymmeniä vaihtoehtoja, joten valinta olisi voinut olla haastava. Tarjoilijamme oli kuitenkin aivan loistava ja asiantunteva, ja hänen suosituksiaan kannatti ehdottomasti kuunnella.

Seuraavana aamuna suuntasimme Downtowniin pikaiselle visiitille. Kävelimme läpi kauppapaikasta Mercado 28, jossa myytiin kaikkea krääsää ja matkamuistoja. Kauppiaat olivat päällekäyviä, emmekä lopulta jääneet edes katsomaan mitään tavaroita. Koko ajan oli tunne, että parempi vain poistua paikalta ja kauppiaiden luota. Downtown ei oikeastaan tarjonnut meille muuta kuin hyvän aamupalan 100 % Natural nimisessä paikassa ja muutamat hienot muraalit. Ja näimme hieman paikallisten elämää Hotel Zonan turistialueen lisäksi. Tuloerot näkyvät, sillä osa asunnoista näyttää olevan hyvässä kunnossa tai ainakin uudessa maalissa, kun taas osa näyttää ulkoa melkeinpä hylätyiltä, vaikka niissä selkeästi asutaan.

Selvittyämme Downtownista takaisin tutulle Hotel Zonalle suuntasimme meille uudelle rannalle, Playa Chacmoolille. Hiekkarantaa kilometrikaupalla, sininen meri ja mahtavat aallot, joissa kävimme pelleilemässä. Olen yhä sitä mieltä, että meidän oma ranta aurinkotuoleineen ja kaislavarjoineen on paras ranta, mutta kyllä Playa Chacmoolilla on paremmat aallot ja sen vuoksi hauskempaa uida. Illalliseksi lähdimme testaamaan kalatacoja El Fish Fritangaan. Katutasossa oli vain pieni tacokoju, mutta portaiden alapäästä rannalta löytyi isohko ravintola, josta avautui maisemat laguunille. Kalatacot olivat hyviä ja paikka oli mukava, mutta ei yltänyt kärkipaikoille meidän suosikkiravintoloissa.

Torstaina lähdimme aamulautalla Isla Mujeresille, Cancunin vieressä sijaitsevalle n. 8 kilometriä pitkälle puikulaiselle saarelle. Olin toivonut, että voisimme snorklata reissun aikana, ja päädyimmekin heti laivaterminaalissa varaamaan lyhyen snorklausreissun "Cooperativa Isla Mujeres"-yritykseltä. Varaaminen oli vaivatonta, ja lähteä olisi voinut vartin sisään tai myöhemmin päivästä tunnin välein. Me päädyimme myöhempään lähtöön, sillä aioimme syödä aamupalan saarella Cafe Mogaguassa. Paikka oli kiireinen ja melkein täynnä jatkuvasti, eikä syyttä. Annokset maksoivat alta 10 euroa ja olivat todella suuria ja maukkaita. Tulipa testattua viimein kananmunalla, kasviksilla ja juustolla täytetty breakfast burrito. Vitsailimme, että toivottavasti saamme pelastusliivit snorklaukseen tai uppoamme pohjaan kalojen kaveriksi. Saimme itseasiassa oikeasti pelastusliivit päällemme, mikä osoittautui tarpeelliseksi mukavuussyistä. On kivempi kellua ja ihailla kaloja aaltojen mukana, kuin jatkuvasti uida pysyäkseen pinnalla. Päivä oli tuulinen ja siksi hyvinkin aallokkoinen, minkä vuoksi pääsimme snorklaamaan vain El Fariton riutalla, ja suurempi Manchones riutta jäi kokematta. Tästä huolimatta reissu oli hieno. Näimme paljon erivärisiä ja erikokoisia kaloja. Mun lemppareita olivat tummansiniset kalat joilla oli pitkät liuhuvat evät. Tino taas tykkäsi eniten jonkinlaisesta valko-ruskearaitaisesta simpusta, joka levitteli eviään. Itsehän missasin tämän, vaikka Tino yritti sitä mulle osoitella. Ja tietty tosi isoissa kaloissa on aina jotain siistiä!

Snorklauksen jälkeen teimme päätöksen kävellä takasin Isla Mujeresin Centroon. Veneellä puhuttiin noin 3 kilometrin kävelystä, ja meitä pidettiin hölmöinä. Hölmöjä me taisimme ollakin, sillä lopulta käveltävää kertyi lähemmäs 6 kilometriä. Näimme kuitenkin paikallisten elämää saarella, hämmästelimme pienen saaren kuhinaa, melua, jota lähti pahiten turistien käyttämistä golfkärrystä (kuvittele monta ruohonleikkuria ajelemaan ympäriinsä), söimme parasta guacamolea, mitä olemme ikinä maistaneet, ja bongasimme muutamia siistejä tirppoja! Lenkin päätteeksi seurasimme auringonlaskua Playa Nortella. On uskomatonta, miten yhdessä minuutissa aurinko laskee keltaisena pallona horisontin taa. Täysin erilainen auringonlasku kuin Suomessa! Auringon laskettua nautimme vielä yhdet oluet rantabaarin keinuissa, ja sitten lähdimme lautalla takaisin Cancunin Hotel Zonalle.

Perjantaina Tino kärsi suolanpuutoksen ja nestehukan oireista, että se oli ehdottomasti hölmöin osuus edellisen päivän kävelylenkistä. Muistakaa juoda kuumassa muutakin kuin olutta!

Meidän kahden yhteinen osuus reissusta on ohitse, ja haikeena päästän Tinon palaamaan Suomeen. Ihana kun sain "välilaskulle" seuraa! Toivottavasti 11 viikkoa hurahtaa nopsaa molemmilla. Mä vietän vielä yhden yön lähellä lentokenttää Cancun Blue hostellissa, josta toivottavasti saa helposti taksin aamulennolle kohti Guatemalaa.

<3: Henna