Maailman ympäri 125 päivässä

Vietimme Havaijin isoimmalla saarella Big Islandilla aka oikealta nimeltään Hawai'in saarella kahdeksan päivää. Heti huomasi, että rantaparatiisi, palmut ja kuumuus jäivät taakse, ja tilalle saatiin karu tuliperäinen luonto. Mustaa hiekkaa ja laavakiveä, kuivia kasveja, korkeita tulivuoria ja viileämpi, sateisempi ilma. Kaikessa karuudessaan Big Island on kuitenkin kaunis, ja sää on lopulta ollut hyvä, sillä aurinko on toisinaan näyttäytynyt pilvien takaa ja sateet ovat tulleet pääsääntöisesti illan tai yön aikana. Olemme viettäneet yhden päivän Punalu'un mustalla hiekkarannalla ja toisesta puolet Hilon puistossa makoilemassa latailemassa akkuja, joten lämpöäkin on riittänyt sopivasti. Toisaalta yksi sadepäivä kului kiipeilyn parissa paikallisella boulderpajalla. Meille ja varmasti monille muillekin Big Islandin päänähtävyys oli Volcanoesin kansallispuisto. Lippu puistoon on autokohtainen, maksaa 30 dollaria ja on voimassa 7 päivää. Koko laajaa puistoa ei siis tarvitse kiertää ...

Kauaille saavuttuamme haimme Dollar firmalta vuokra-automme, ja huokaisimme helpotuksesta, kun vakuutukset sun muut olivat todella kuuluneet jo etukäteen maksettuun summaan. Ei siis yllättäviä lisäkuluja tällä kertaa. Huristelimme muutaman hassun korttelin matkan Lihuen kaupungissa sijaitsevaan Tip Top motelliimme hakemaan avaimet, mutta ihan vielä emme päässeet huoneeseemme. Joten päätimme lähteä käymään Poipu Beachilla, missä lukemamme mukaan voi nähdä merikilpikonnia ja hylkeitä.  Perillä järkytyimme turistien määrää. Pieni ranta oli täynnä auringonpalvojia ja snorklaajia. Ihmisten lisäksi rannalla makoili yksi kilppari, jonka ympärille oli asetettu kartioita varmistamaan, etteivät ihmiset mene liian lähelle. Ihmisiä oli kuitenkin niin paljon, eikö eläin häiriinny moisesta hulinasta. Onneksi palasimme Poipulle seuraavan päivän iltana. Silloin kilpikonnia oli rannalla jo viisi, ja kolme lisää saapui lyhyen ajan sisällä. Kilpikonnien ympärillä olevaa aluetta kasvatettiin sitä muka...

Pitkä odottelu, kaksi noin kuuden tunnin lentoa ja välilasku Losissa, jossa tuntui melkein mahdottomalta löytää lihatonta saati vegaanista ruokaa. Vaikka äänikirjani tasainen naisääni sai minut nukahtamaan sata kertaa lentojen aikana, olin saapuessamme katki. Siinä mielentilassa ei jaksa mitään ylimääräistä säätöä, ja onneksi Havaijille saapuminen ei sellaista vaatinutkaan. Bussipysäkin löysimme ystävällisen lentokenttätyöntekijän neuvoilla, ja bussissa luki selkeästi määränpää Waikiki Beach. 3 dollarin matka olisi pitänyt maksaa tasarahalla, eikä meillä ollut riittävän pientä rahaa. Meitä ennen bussiin noussut mies huomasi tilanteen ja maksoi meidän matkamme! Kiittelimme kovin, ja hän vakuutteli, että pikkujuttu se vain oli. Meille eleellä oli kuitenkin iso merkitys, sillä nyt tuntui että Losin tympeät amerikkalaiset jäivät ja tilalle saatiin ihanat havaijilaiset ja rennot turistit. Vaikka en haluakaan tuomita kaikkia Losin ihmisiä lyhyen lentokenttäkokemuksen perusteella. Bussimatka ...