Braulio Carillo ja Tortuquero, Costa Rica

Costa Ricassa aivan ensimmäisenä haimme Juhon kanssa vuokra-auton, ja maksoimme yllätysverot, lentokenttälisän ja odotetut mutta yllätävän kalliit vakuutusmaksut. Siinä se auton hinta tuplaantuikin, eli jatkossa emme luota bookingin antamaan hintaan. Mutta auto saatiin ja Jemina löydettiin kyytiin!

Kolmestaan suuntasimme ensin Braulio Carrillon kansallispuiston lähistölle Airbnb-mökkiin, jota ympäröi kaunis puutarha. Mökin omistajat olivat herttainen pariskunta, jotka asuivat samalla tontilla toisessa mökissä. He esittelivät meille puutarhaansa espanjaksi, ja ymmärsimme jonkin verran. Yhdessä puussa oli pikkuruinen kolibrin pesä, vain n. 3 senttiä halkaisijaltaan! Isäntämme kertoi kasvattavansa chilejä, jotka on "muy muy picante". Uteliaisuus voitti, ja voin kertoa että oli TOODELLA tulista. Onneksi meillä oli leipää, ja onneksi Jemina keksi antaa sitä minulle. Muuten varmaan suuni polttelisi yhä...

Kävimme tietysti kävelemässä Braulio Carillon luontopoluilla. Reitit olivat lyhyitä muutaman kilometrin kierroksia. Viidakko oli melko hiljainen, mutta havaitsimme joitakin lintuja, tosin enimmäkseen ruskeita, pieniä, vaikeasti tunnistettavia. Iloksemme näimme myös kapusiiniapinoita!

Oman puutarhamme lisäksi hengailimme naapurimme Randallin puutarhassa, sillä hän ruokkii lintuja ja siksi puutarhassa lenteli monia lajeja. Randall on luonto-opas, ja hän kertoi meille mm. Costa Rican kansallislinnusta, tarharastaasta. Lintu on ruskea ja muihin maan lajeihin verrattuna hyvin mitäänsanomaton. Sillä on kuitenkin ollut suuri merkitys aiemmin aikana ennen kalenterien keksimistä, sillä tuon linnun laulu on kertonut kansalaisille, milloin sadekausi päättyy ja on aika kylvää. Siitä syystä se onkin valittu kansallislinnuksi!

Näimme puutarhassa lintujen lisäksi reissun ensimmäisen laiskiaisen, ja kuulimme siitäkin mielenkiintoista faktaa, miten se elää eräänlaisessa symbioosissa karvoissaan oleskelevien toukkien kanssa. Randall myös tarjosi meille itsetehtyä sokeriruokomehua. Odotin, että mehu olisi liian makeaa, mutta yllätyksekseni se olikin oikein hyvää. 

Illalla Randall tarjoutui lähtemään kanssamme etsimään yöaktiivisia sammakoita. Näimme muutamia sammakoita, kaskaita, hämähäkkejä ja jopa yhden opossumin ja vilaukselta pienen piikkisian. Hienoin sammakko oli punasilmälehtisammakko, joka esiintyy myös monissa Costa Rican mainoksissa. Hämähäkeistä taas hienoimman näkönen oli seittiä kutonut minusta pääkalloselkäinen kaveri, mutta toiminnaltaan siistein oli kalastajahämähäkki, joka joen kivellä odotteli pikkukaloja napattavaksi.

Seuraavana päivänä lähdimme Braulio Carrillosta Tortuqueroa kohti. Tortuqueron kansallispuisto on kanaalien halkomaa palmumetsää ja mangrovekasvillisuutta.  Suurin osa alueesta on 100 prosenttisesti suojeltua, ja se onkin koti esimerkiksi useille erilaisille uhanalaisille linnuille, kissapedoille ja kilpikonnille. Pienessä osassa kansallispuistoa on sallittua vierailla joko kävellen tai pienillä veneillä. Kansallispuistossa on myös pieni sympaattinen kylä, jonne mekin olimme matkalla. Perille asti ei pääse autolla, vaan auto jäi parkkialueelle ja kuljimme loppumatkan veneellä. Kylä sijaitsee joen ja meren rajaamalla kapealla kaistaleella. Niin kapealla, että joissain kohdissa on mahdollista nähdä oikealla meri ja vasemmalla joki. 

Mielestäni paras tapa tutustua Tortuqueroon on kajakilla. Yksi vaihtoehto on varata 3 tunnin melontaretki oppaan kanssa. Tästä pyydettiin 30-40 dollaria, ja lisäksi pitää maksaa 15 dollaria puiston pääsylipusta. Me halusimme kuitenkin vuokrata kajakit pidemmäksi aikaa ja lähteä melomaan omaan tahtiimme ilman opasta. Lopulta kadulta bongattu mies lupasi vuokrata meille kajakit kuudeksi tunniksi 20 dollarilla per henkilö. Haimme siis aamulla kuudelta auringon noustua kajakkimme ja suuntasimme kansallispuiston vesireiteille. Aamulla paikalla oli monia ryhmiä oppaiden kanssa, ja heidän avullaan mekin bongasimme helposti eliöitä. Jos oppaat osoittelivat jotain, mekin meloimme katsomaan mitä. Myöhemmin oppaat ja ryhmät lähtivät paluumatkalle, mutta meillä oli yhä vuokra-aikaa hyvin jäljellä. Pääsimme siis melomaan ja nauttimaan luonnosta kaikessa rauhassa aamun hulinan jälkeen. Kapeissa jokihaaroissa melominen runsaan kasvillisuuden seassa oli ihanaa. Välillä vesikuuro yllätti ja meloimme joen reunaan isojen lehtien alle sadetta suojaan. Kuurot eivät kestäneet kauaa, paitsi viimeinen kuuro, joka kesti niin kauan, että luovuimme suojastamme. Toisaalta olimme jo kastuneet kaikki melkein läpimäriksi matalissa kajakeissamme. Näimme paljon mielenkiintoisia otuksia, kuten haikaroita, kahlaajia, mölyapinoita ja hämähäkkiapinoita, laiskiaisen, basiliskin, joka juoksi veden pintaa pienen matkan, useita isoja iguaaneja ja kirsikkana kakun päällä isohkon kaimaanin! Reissulta ei olisi voinut odottaa enempää.

Seuraavana päivänä alunperin aioimme käydä Tortugueron lyhyellä kävelyreitillä, mutta totesimme että kajakointi puistossa tarjosi meille kaiken mitä olimme toivoneet. Joten muutimme suunnitelmia ja vietimme rennon rantapäivän. Rannalla ensin kuulimme ja sitten näimme parven erittäin uhanalaisia Panamanaroja! Se on todella suuri, vihreä papukaija, jossa on myös sinistä ja punaista väriä. Arat jäivät läheiseen puuhun ruokailemaan, joten tunnin ajan seurailimme niiden puuhia. Turistit tulivat ihmettelemään kanssamme, paikalliset vilkuilivat meitä hämmentyneinä. Myöhemmin illalla päädyin ostamaan Panamanara-korvikset muistoksi!

<3: Henna