Oahu, Havaiji

Pitkä odottelu, kaksi noin kuuden tunnin lentoa ja välilasku Losissa, jossa tuntui melkein mahdottomalta löytää lihatonta saati vegaanista ruokaa. Vaikka äänikirjani tasainen naisääni sai minut nukahtamaan sata kertaa lentojen aikana, olin saapuessamme katki. Siinä mielentilassa ei jaksa mitään ylimääräistä säätöä, ja onneksi Havaijille saapuminen ei sellaista vaatinutkaan. Bussipysäkin löysimme ystävällisen lentokenttätyöntekijän neuvoilla, ja bussissa luki selkeästi määränpää Waikiki Beach. 3 dollarin matka olisi pitänyt maksaa tasarahalla, eikä meillä ollut riittävän pientä rahaa. Meitä ennen bussiin noussut mies huomasi tilanteen ja maksoi meidän matkamme! Kiittelimme kovin, ja hän vakuutteli, että pikkujuttu se vain oli. Meille eleellä oli kuitenkin iso merkitys, sillä nyt tuntui että Losin tympeät amerikkalaiset jäivät ja tilalle saatiin ihanat havaijilaiset ja rennot turistit. Vaikka en haluakaan tuomita kaikkia Losin ihmisiä lyhyen lentokenttäkokemuksen perusteella.

Bussimatka kesti yli 1.5 tuntia, ja pysäkkejä oli välillä korttelin välein. Liian tiheästi meidän makuun. Toisaalta olihan sekin mukava, että meidän omalta pysäkiltä oli korttelin verran hostellille. Waikiki Beach Bontique hostel oli hyvä paikka majoittua! Huoneet ovat pienet ja niissä on vain sängyt (meillä kerrossänky), mutta henkilökunta on super avulias ja vitsikäs, yhteiset tilat siistit ja he vuokraavat kaikenlaista rantahupia snorkkeleista surffilautoihin 5 dollarin maksulla. Meillä tosin ei ole aikeita täällä hengailla rannalla, sillä vietämme Honolulussa vain kaksi päivää ennen kuin siirrymme muille Havaijin saarille.

Ensimmäisenä iltana (ja toisenakin) katsoimme kaunista auringonlaskua Waikiki Beachilla. Kävimme ensimmäisen illan kunniaksi herkuttelemassa sushia ravintolassa. Hostelliltamme meidät neuvottiin Sansei ravintolaan. Pöytiä ei ollut vapaana, mutta sushibaarilla oli tilaa. Mahtavaa, sillä sushia me halusimmekin syödä! Istuimme siis tiskille sushikokkien eteen, ja meidän oma kokkimme valmisti meille pyytämämme rullat. Valitsimme listalta melko sattumanvaraisesti, ja olin ylpeä, että tilasin muutakin kuin lohta ja avokadoa!

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä suuntasimme Pearl Harborin museoon. Se tarkoitti taas 1.5 tuntia bussissa suuntaansa. Onneksi lomalla ei ole kiire. Portilla meille kerrottiin, että alueella on useampi museo ja muistomerkki, joista osa on maksullisia ja osa ilmaisia. Päätimme aluksi tutustua ilmaiseen osuuteen, ja lopulta emme jaksaneet jatkaa ollenkaan maksulliselle puolelle.

Jonottelimme jonkun aikaa veneeseen, joka vei meidät USS Arizona aluksen muistomerkille. Japanin hyökätessä ohjukset osuivat USS Arizonaan ja alus räjähti tappaen yli 80 % aluksen miehistöstä, yli tuhat ihmistä. Alus upposi rantaveteen, jääden osittain pinnalle roihuamaan. Se on paikallaan tänä päivänäkin, ja osan miehistön tuhkat on haudattu alukseen. Paikka veti hiljaiseksi, etenkin kun seisoi katsomassa seinää, johon on kirjattu iskussa kuolleiden nimet.

Kiersimme myös kaksi museota, joissa kerrottiin iskuun mahdollisesti johtaneita tekijöitä, kuvailtiin käytettyjä aseita ja niiden aiheuttamaa tuhoa, ja kerrottiin paikallisten ajatuksia ennen ja jälkeen iskun. Kukaan ei odottanut Japanin hyökkäävän Oahulle, ja japanilaiset onnistuivatkin ylittämään Tyynenmeren radiohiljaisuudessa kenenkään huomaamatta. Pienen hetken Pearl Harborin miehistö luuli kyseessä olevan harjoitus, ennen kuin totuus selkeni ja puolustus aloitettiin. USS Arizonan lisäksi japanilaisten yllätyshyökkäys tuhosi Oahulla olleet ilmavoimien koneet ja useita laivaston aluksia. Isku oli onnistunut, sillä amerikkalaiset eivät osanneet odottaa sitä. Siinä missä Pearl Harborissa amerikkalaisia kuoli yli kaksi tuhatta, japanilaiset menettivät vain muutamia koneita ja 64 miestä. Japanilaiset eivät kuitenkaan onnistuneet tekemään Amerikasta hyökkäyskyvytöntä, ja toinen maailmansota levisi Tyynelle valtamerelle.

Toisen Oahu päivämme vietimme Ka'au Crater vaelluksella. Reitti kulki ensin pienen joen vierustaa kolmelle vesiputoukselle, joista etenkin ensimmäinen oli vaikuttava. Vesi ryöppysi korkealta kallion päältä pieneen altaaseen ja jatkoi siitä jokea pitkin. Istuskelimme hetken putouksen juurella evästämässä, ennen kuin jatkoimme matkaa ylös putouksen laelle.

Kolmannen vesiputouksen jälkeen polku jyrkkeni todella paljon, ja välillä saimme kiivetä nelinkontin käyttäen kallion koloja ja puiden juurakkoja apunamme sekä käden että jalan sijoina. Polulle oli sidottu myös köysiä auttamaan kapuamista, jotka olivat tarpeen etenkin kun polku puuttui melkein pystysuoraksi seinämäksi. Me pidimme reitin haasteellisuudesta, ja naureskelimme, että onpahan tunneista boulderpajalla jotain apua tässäkin!

Ensin kiipesimme vanhalle kraatterille, joka näkyi maastossa tasaisena, pyöreänä niittynä kukkuloiden välissä. Jemina hyvin totesi, että ei siitä puutu kuin dinosaurukset ja oltaisiin Jurassik Parkissa. Siitä matka jatkui vielä ylemmäs kohti huippua 730 metriin.  Polku kapeni rinteellä, niin että sekä vasemmalla että oikealla puolella näkyi jyrkänne. Maisema oli upea vihreine rinteineen ja laaksoineen. Kaukana näkyi Honolulun kaupungin valtavat kerrostalot ja niiden takana meri. Huipulta näki Oahun saaren laidasta laitaan, niin pitkälle, ettei kännykän kamera enää kyennyt taltioimaan näkymää. Siellä oli hyvä pitää karkkitauko ja katsella Honolulun sijaan saaren toisen puolen pienempiä kaupunkeja, sekä saaren keskiosien koskematonta metsikköä ja rinteitä.

Rinnettä alaspäin tuleminen oli omalla tavallaan jopa vaativampaa kuin ylös kapuaminen. Jyrkimmissä kohdissa todella huoletti, että jalka lipeää alta ja päätyy pyörimään alas. Pääsimme kuitenkin pahimman kohdan ohi hitaasti ja turvallisesti, ja loppua kohden rinne loiveni kun palasimme vuorelta metsikköön ja lopulta joelle. Noin 6 tuntia ja 12 kilometriä myöhemmin palasimme bussipysäkille ja lähdimme väsyneinä, mutaisina ja onnellisina takaisin hostellille suihkuun.

Kaksi päivää Oahun saarella hujahti ohitse, ja innolla odotan jo Kauain seikkailuja. Sieltä kirjoittelen seuraavaksi!

<3: Henna